HeiniRöyskö

In G** we trust ?

Vastuullisuus ja huolehtiminen eivät ole samoja asioita. Huolehtija eli huolien valtaama ihminen on oikeastaan lähellä fatalistia tai egoisti/narsistia. Olen joko ulkopuolisten voimien uhri (fatalisti) tai sitten vain minä voin hallita oikein tätä kaikkea ympäröivää todellisuutta, joten haluan hallita kaikkia mahdollisia asioita kaikissa mahdollisissa tilanteissa (egoisti/narsisti). Molempien ajattelutapojen keskiössä on ihminen, joka huolehtii ennen kaikkea omasta kestämisestään tulevaisuuteen liittyvissä tilanteissa. Mitä jos? JOS ja JOS? Huolehtiminen johdattaa pois tästä hetkestä kaikkiin niihin hetkiin, jotka ovat vielä tulematta. Tämä päivä on lastattuna kaikilla niillä mahdollisilla taakoilla, jotka eivät edes välttämättä toteudu.

Jeesus Nasaretilainen suhtautui huolehtimiseen erittäin torjuvasti. Itse asiassa Hän kielsi huolehtimasta (Matt. 6:25–34). Hänen mielestään luottaminen ei ole ihmiskeskeistä, vaan jumalakeskeistä. Ensimmäinen käsky ei sano, että ihminen on tärkein, vaan anna Jumalan olla tärkein. Jos Jumala on tärkein, myös Hänen arvonsa ja tapansa toimia ovat tärkeitä. Hänen kunnioituksensa johtaa vastuullisuuteen ja luottamukseen. (Monet muuten sanovat kunnioittavansa, mutta he eivät oikeasti tee niin. Teeskentely ja suoranainen valehtelu häpäisevät kristinuskoa päivittäin.) Kun siis minua Suurempi, Hyvä Persoona pitää sinusta huolta, kaikki minulle tapahtuva, vaikuttaa lopulta minun parhaakseni (Room. 8:28). Mutta eikö tämä ole naiivia? Ei. Luottamukselle perustuva elämä on esimerkiksi huomattavasti terveellisempää keholle kuin jatkuvassa huolehtimisen jännitteessä kärvisteleminen. Kokeile, niin huomaat eron. Lihasjännitykset laukeavat. Testaa yksi päivä luottamuksen asenteella ja toinen huolissa pyöriskellen.

Vastuullisuus tarkoittaa sitä, että ihminen on vastuussa omasta kehostaan, mielestään ja hengestään. Hän on vastuussa Jumalalle ennen kaikkea oman itsensä ja jälkeläistensä hyvinvoinnista. Ihmisellä on myös laajennettu vastuu koko maailmasta ja lähimmäisistä (1. Moos. 1). Ihminen ei ole itsensä tekijä: ihminen vastuussa Jumalalle, josta hän lähtöisin. Raamatun mukaan on olemassa hyvä ja huono tapa toimia, ja se huono tapa johtaa negatiivisiin vaikutuksiin suhteessa itseen ja toisiin ihmisiin. Hyvä tapa taas toimii suhteita eheyttävästi ja elävöittävästi. Hyvä ja huono taas paljastuvat 10 käskyssä (2.Moos. 20).

Ihmiseltä ei saisi ryöstää hänen henkilökohtaista vastuullisuuttaan. Näin tapahtuu, mikäli ihminen ei joudu vastuuseen omista valinnoistaan. Toisin sanoen ihmistä ei saisi pelastaa totuudelta, sillä totuus tekee vapaaksi. Ainoastaan totuuden kohdannut voi muuttaa suuntaa. Nuoren tulisi opetella käyttämään rahaa ilman, että vanhemmat aina maksavat lapsensa ulos omasta vastuullisuudestaan. Alkoholistin ja riippuvuussairaiden on annettava vajota alas sen jälkeen, kun he ovat kieltäytyneet ammattiavusta. Työkavereiden ei tulisi paikkailla tekemättömyyksiä tai mokia. Hyysääminen ylläpitää ongelmaa. Hyysääminen ei anna sen rajan tulla vastaan, joka voisi olla se vapauttava totuuden hetki. AA-liikkeen niin sanottu Iso Kirja kertoo upeasti näistä kuvaamistani periaatteista.

Kaunista elämässä:

Viivi ja Wagner (katso HS 22.4).