Turtana
Lukija-elokuva on mielenkiintoinen kokonaisuus lukutaidottomuuden häpeästä, julmuudesta ja nuoruuden rakkauden voimasta. Elokuva on melankolinen jopa sen onnellisimmissa kohdissa. Itseäni pysäytti salaisuuksien hallitsema elämä. Elää normaalia elämää pakosalla. Elää varpaillaan peläten paljastumisen häpeää, joka polttaa jokaisessa hetkessä. Aina on mahdollisuus, että ahdistava totuus paljastuu ja tulen häväistyksi. Kate Winslet näyttelee taidolla vanhaa, elämän kovettamaa naista. Elokuvassa tarkkanäköistä oli myös se, että elämässä juuri ne ihmiset, joita on paennut, saapuvat. Ja he saapuvat vieläpä silloin, kun et heitä odota.
Winsletin kanssa oscarista kisasi Anne Hathaway, jonka suoritus elokuvassa ”Rachel getting married” on kieltämättä erinomainen (, joskin huumeaddiktia on kyllä mielestäni helpompi näytellä kuin vanhaa, kaikkensa menettänyttä, naista.) Anne selviää mallikkaasti Kyminä, joka saapuu siskonsa häihin suoraan huumevieroituksesta. Elokuvassa on kuvattu uskottavasti Kymin haavoittuvaisuus, itseinho ja itsekkyys. Kymin äitipuolen sanat jäivät soimaan päähäni: ” Kym, sinun ei tarvitse olla pahoilla mielin, kun et anna muiden pahoittaa mieltäsi.” Niinpä. Mutta onhan se paha olo mukavampaa sysätä toisten niskoille. Elokuvassa näytetään myös oivallisesti, kuinka koko perheen energia pyörii sen heikoimman lenkin ympärillä. Virtahepo tallustelee talossa ja puutarhassa.
Molempien elokuvien henkilöhahmoja seuraa raskas menneisyys, joihin he ovat reagoineet molemmat omalla tavallaan. He ovat turtuneet, haudanneet ja silti mennyt ei jätä. Miksi? Koska menneisyydessä on ruumiita ja ihan konkreettisesti. Kuolleet ja surmatut ihmiset eivät palaa. On jotain lopullista ja se on turrutettava tai käsiteltävä jotenkin. Anteeksianto? Armo? Kuka voisi armahtaa ja kenet? Itselleen on kai vaikeinta antaa anteeksi. Siksi ihmisen on pyydettävä voimaa ja lupaa Ylhäältä. On kannettava vastuunsa, hyvitettävä se, minkä voi ja jäätävä armon varaan.
Kaunista elämässä:
Tuliaiset, joissa on ajatusta. Tuliaiset, jotka ilahduttavat pitkään. Kuvan vaate saapui Japanista 10 vuotta sitten. Kiitos iskä!
